Henkinen herääminen - Pauli Liikala

Pauli Liikala

Oman maailmankuvani syntyminen ja kehittyminen

Tämä on ensimmäinen osa kolmiosaisesta kirjoitussarjastani. Olen jakanut kirjoitussarjani seuraaviin osiin:

Osa-1 Henkinen kirjallisuus ja ufoaiheiset elokuvat tietäni ohjaamassa

Osa-2 Ensimmäisiä henkisiä kokemuksia ja kirjojeni kirjoittamista

Osa-3 Henkisten kokemusten ja näkemysten jakaminen Facebookissa ja kirjoissani

Olin mukana kesällä 2018 Ultra-lehden tapahtumassa, jossa julkistettiin edellisen vuoden rajatietokirjan voittaja ja yleisöäänestyksen tulokset. Minun kirjani Viidennen asteen yhteyksiä oli yksi kymmenestä ehdokkaasta. Ennen tilaisuuden alkua paikalla ollut sanomalehden toimittaja kysyi minulta, mistä kiinnostukseni ufoihin on saanut alkunsa. Mietin vastaustani hetkisen ja vastasin sitten hänelle, että Sputnikeista. Kun olin aloittanut Sodankylässä kansakoulun syksyllä 1957, niin pian sen jälkeen lokakuussa Neuvostoliitto lähetti ensimmäisen satelliitin maata kiertävälle radalle. Satelliitin nimi oli Sputnik ja sen lentoa maapallon ympäri pystyi seuraamaan tähtitaivaalla ja radiosta pystyi kuuntelemaan sen piipitystä

Seurasin sitten Neuvostoliiton ja Yhdysvaltojen kilpailua avaruuslennoissa, jossa Neuvostoliitto tuntui olevan aluksi johdossa, koska Juri Gagarin oli ensimmäinen ihminen, joka kiersi satelliitissa maapallon. Muistan vieläkin niiltä ajoilta nuoren ihailemani presidentin John F. Kennedyn puheen, jossa hän lupasi Yhdysvaltojen suorittavan sillä vuosikymmenellä lennon kuuhun ja takaisin. Kirjoitin ylioppilaaksi Sodankylän Lukiossa keväällä 1969 ja ainekirjoitukseni aiheena oli kuulennot. Ennustin kirjoituksessani Yhdysvaltojen voittavan kilpajuoksun kuuhun ja takaisin. Ennustukseni toteutuikin saman vuoden heinäkuussa, jolloin Yhdysvaltain kaksi astronauttia kävi kuun pinnalla ja palasi elävinä takaisin maahan.

Osallistuin lukioikäisenä Sodankylässä paikallisessa tanssipaikassa järjestettyyn hypnoosinäytökseen, jossa Lapin Jääkäripataljoonassa varusmiespalvelusta suorittava henkilö hypnotisoi vapaaehtoisia henkilöitä. Se oli mainio näytös, jossa hypnotisoija sai vapaaehtoiset tekemään kaikkia haluamiaan temppuja. Minulle selvisi vasta 50 vuotta myöhemmin, että tämä varusmies oli Reima Kampman, joka teki myöhemmin väitöskirjan henkilöiden sivupersoonista. Mainoksen tähän tilaisuuteen oli laatinut tunnettu ufotutkija Tapani Koivula, joka oli samaan aikaan suorittamassa myös varusmiespalveluaan Lapin Jääkäripataljoonassa. Sain ensimmäisen omakohtaisen kokemukseni tietoisuuden muuttumisesta samoihin aikoihin, kun isoveljeni oli saanut paikallisen urheiluseuran tilaisuudessa opetusta rentoutusharjoittelusta. Huomasin, että rentouduin helposti isoveljeni opastuksella ja tuntui, että olisin voinut nukahtaa sen seurauksena.

Olin oppinut lukemaan jo viisivuotiaana seurattuani isoveljen aapisen lukua hänen olkapäänsä takaa. Olin sen jälkeen innokas kirjastossa kävijä. Lainasin ja luin kaikki Sodankylän lastenkirjaston poikakirjat vuoteen 1963 mennessä. Kirjaston hoitaja sanoi minulle, että koska pidän hyvää huolta lainaamistani kirjoista, voin siirtyä myös aikuisten kirjaston käyttäjäksi. Löysin sitten jossain vaiheessa myös Rajatiedon osaston, josta sitten löytyikin runsaasti mielenkiintoisia kirjoja luettavakseni. Merkittävimmät rajatietoon kuuluvat kirjat, joita lainasin myöhemmin pääkaupunkiseudun kirjastoista, olivat Erich von Dänikenin kirjat muiden sivilisaatioiden vierailuista maapallolla kautta ihmiskunnan historian. Muistan todenneeni, että Dänikenin kirjoissa esitetyt teoriat tuntuivat uskottavilta, vaikka sen hetkinen tiedekäsitys ei vastannutkaan Dänikenin näkemystä. Muistan myös ajatelleeni, että vain 500 vuotta aikaisemmin virallinen maailmankäsitys pohjautui siihen, että maapallo on avaruuden keskipiste, jota kuu, aurinko ja muut tähdet kiertävät. Ajattelin, että kun menemme 500 vuotta eteenpäin, niin siihen mennessä on löytynyt myös tieteellinen selitys kaikille nykyajan selittämättömille ilmiöille.

Niinä vuosikymmeninä ilmestyi myös useita kiinnostavia avaruusaiheisia elokuvia kuten Avaruusseikkailu 2001, Kolmannen asteen yhteys ja ET. Myös Travis Waltonin sieppausta käsitelevä elokuva Valo taivaalta kiinnosti minua kovasti. Televisiossa näytettiin Juhan af Grannin ufoaiheisia ohjelmia, joissa asiantuntijana esiintyi myös Tapani Koivula. Tapani Koivulan kirja Ufojen kosminen viesti oli myös mielenkiintoinen lukukokemus samoin kuin John E. Mackin kirja Ufosieppaukset. Myöhemmin ilmestyi Steven Spiebergin kolmas ufoihin liittyvät elokuva televisiosarjana Taken.

Ufojen lisäksi minua on kiinnostanut koko aikuisen ikäni jälleensyntyminen. Se sai alkunsa luettuani Rauni Leena Luukasen kirjan Kuolemaa ei ole. Olin lainannut sitä ennen muita rajatiedon kirjoja, joissa tämä ajatus oli kerrottu, mutta Luukasen kirja sai minut vakuuttuneeksi asiasta. Luin ja hankin omaan käyttööni useita jälleensyntymiseen liittyviä kirjoja, joista parhaimpina pidän Michael Newtonin kirjoja Sielujen matka ja Sielujen kohtalo. Ne perustuivat hänen tekemiinsä hypnoosi-istuntoihin, joissa hän sai asiakkaansa menemään aikaan ennen tähän elämään syntymistään. Kirjoissa kuvataan yksityiskohtaisesti, mitä näiden asiakkaiden tietoisuudelle on tapahtunut fyysisen kehon kuoleman jälkeen ja vastaavasti, miten he valmistutuvat henkioppaidensa avulla seuraavaan jälleensyntymäänsä yhdessä heidän sieluperheeseensä kuuluvien henkilöiden kanssa.

Osallistuin tämän vuosituhannen alkuvuosina erilaisiin työelämän kursseihin, joissa tehtiin mm. rentoutumiseen ja mielikuvamatkoihin liittyviä harjoituksia. Huomasin, että eräillä tällaisella kurssilla, pystyin saamaan ikään kuin telepaattisen yhteyden muihin henkilöihin. Keskustelin erään tällaisen kurssin vetäjän kanssa näistä ilmiöistä, ja hän suositteli minua menemään regressioterapiaan, koska hän oli saanut siitä positiivisia kokemuksia. Niinpä meninkin sellaiseen ja huomasin, että minun oli helppo noudattaa terapeutin ohjeita ja vaipua yhä syvempään hypnoosiin. Terapeutti ohjasi minut menemään elämääni kuvaavaan kirjastoon, jolla hän ilmeisesti tarkoitti akaasista kirjastoa. Kuvittelin siinä hypnoosissa Sodankylän aikuisten kirjastoa ja kun terapeutti pyysi minua avaamaan ulko-oven ja kuvaaman siitä avautuvaa näkymää, niin kuvasin kirjaston eteistä. Terapeutti ohjasi minut menemään siitä varsinaiseen kirjastoon ja pyytämään minua koskevaa kuvakirjaa. Kirjastonhoitaja haki paksun kuvakirjan ja aukaisi sen tietyltä kohdalta. Näin siinä kuvassa seisovani munkin kaavussa jollakin sillalla ja miettiväni hyppäämistä veteen. Osoittautui, että olin siinä elämässä mennyt luostariin katumaan syntejäni. Samassa istunnossa selvisi myös elämä Englannissa linnan omistajana ja kolmas elämä Venäjällä Katariina Suuren hovivakoilijana. Olen myöhemmin käynyt muidenkin regressioterapeuttien hoidossa ja päässyt tutkimaan entisiä elämiäni terapeuttien erilaisten tekniikoiden avulla. Monet näistä kokemuksista ovat auttaneet minua ymmärtämään tämän elämän ihmissuhteita ja niihin liittyviä karmallisia suhteita.

Niihin aikoihin minulla oli kiireellisimmät vuodet työelämässä ja henkiset asiat jäivät odottamaan rauhallisempaa vaihetta elämässäni. Se koittikin sitten vuoden 2012 alusta lähtien, jolloin olin jäänyt vapaaehtoiselle eläkkeelle 40 vuoden työurani jälkeen. Osallistuin sinä vuona erilaisiin tilaisuuksiin, joista eräs oli entisen työkaverini järjestämä No Agenda Club. Niiden tilaisuuksien ohjelma oli yksinkertainen, jossa jokainen osallistuja kirjoitti fläppitaululle sanan tai lauseen, joka oli sinä päivänä ajankohtainen. Olin päättänyt testata näiden osallistujien suhtautumista rajatietoon liittyviin aiheisiin ja kirjoitin joka kerta jonkun itseäni kiinnostavan aiheen fläppitaululle. Muistan sen kerran, kun kirjoitin sanan jälleensyntymä fläppitaululle, niin eräs osallistuja ihmetteli, että onko meidän elämämme niin tylsää, että täytyy keksiä tällaisia asioita keskustelun kohteeksi. Minä sanoin, että hän tulee yllättymään fyysisen kehonsa kuoltua, koska hänen tietoisuutensa jatkaa matkaansa. Hän uhkasi sitten jäädä pois niistä tilaisuuksista, jos juttelemme vielä näistä asioista. Meitä oli sitten muutama kaveri, jotka jäimme pois tästä keskusteluryhmästä, jossa ei pitänyt olla mitään agendaa, mutta sillä oli kuitenkin kiellettyjen aiheiden agenda. Nämä kaverini perustivat sitten ryhmän TTIT, eli tassut tukevasti irti tantereesta.

Tarkastelen kirjoitussarjani seuraavassa osassa ensimmäisiä henkisiä kokemuksiani ja kirjojeni kirjoittamista.