Henkisten kokemusten kirjoittaminen - Pauli Liikala

Oman maailmankuvani syntyminen ja kehittyminen

Tämä on toinen osa kolmiosaisesta kirjoitussarjastani. Olen jakanut kirjoitussarjani seuraaviin osiin:

Osa-1 Henkinen kirjallisuus ja ufoaiheiset elokuvat tietäni ohjaamassa

Osa-2 Ensimmäisiä henkisiä kokemuksia ja kirjojeni kirjoittamista

Osa-3 Henkisten kokemusten ja näkemysten jakaminen Facebookissa ja kirjoissani

Vuosi 2013 muodostui sitten käännekohdaksi minun henkisen kehitykseni ja maailmankuvani avartumisen kannalta. Olin kysynyt vuoden 2012 loppupuolella eräältä TTIT:n perustajajäseneltä, mikä on sellainen Facebook-ryhmä, jossa voi keskustella vapaasti henkiseen kehitykseen kuuluvista asioista. Hän mainitsi reikihoitajien ryhmän. Hän suositteli myös käyntiä Susan Hedmanin ja Mika Peltolan hoidoissa. Ne ajoituivat vuoden 2013 tammikuulle perättäisille viikoille. Mika Peltola haastatteli ensin minun suhteisani omiin vanhempiini ja sitten heidän suhteistaan omiin vanhempiinsa. Hän jatkoi sitten tutkimalla minun tunnekehoani ja sano i millaisia vanhempieni ja heidän vanhempiensa välisiä tunteita hän löysi tunnekehostani. Kun vastaanottoaikaa oli jäljellä noin 15 minuuttia, niin Mika sanoi yllättäen, että Viljo-pappani henki ilmestyi paikalle. Koska olin lukenut useista kirjoista edesmenneiden sukulaisten ilmaantumisesta meediotilaisuuksissa, en ihmetellyt Viljo-papan ilmestymistä paikalle.

Kysyin Mikan välityksellä Viljo-papalta, että mitä asiaa hänellä on minulle. Viljo-papan viesti oli selvä, "Pauli, sinun pitää kirjoittaa kirja. Olin sitten seuraavalla viikolla Susan Hedmanin vastaanotolla. Heti kun olimme istuutunut alas, niin Susan sanoi paikalla olevan viiden henkioppaani. Kun kysyin Susanilta, mitä asiaa henkioppaillani on, niin sain saman vastauksen kuin Viljo-papalta, eli minun pitäisi kirjoittaa kirja. Olin jo edellisen vuoden syksyllä saanut samanlaisen vihjeen Helsingin Ekonomien järjestämässä tilaisuudessa, jossa kerroin eräälle osallistujalle ennen varsinaisen tilaisuuden alkua pyrkiväni lukemaan vuoden 2012 aikana sata sivua päivässä. Tämä keskustelukaverini sanoi, että kaikki kirjailijat ovat lukeneet paljon kirjoja ja että minunkin pitäisi kirjoittaa kirja.

Susan Hedman sanoi myös, että minun kannattaa opetella meditoimaan, jotta saan paremman yhteyden henkioppaisiini. Kun kysyin Susanilta ohjeita meditoimiseen, hän lähetti minulle sähköpostilla yksinkertaisen meditointiohjeen, jossa kehonosat skannataan päästä varpaisiin ja takaisin ja tunnustellaan niihin liittyviä tuntemuksia. Sen tarkoituksena on rauhoittaa mieli, jotta se ei pulppua koko ajan uusia ajatuksia. Vaimoni oli silloin vielä töissä, joten minulla oli kotona päivisin aikaa kokeilla meditointia. Muistan kun ensimmäisellä kerralla en pystynyt kunnolla keskittymään meditointiin ja keskeytin sen siinä vaiheessa, kun olin päässyt polviini asti. Susan oli suositellut minulle osallistumaan hänen järjestämäänsä meditointipiiriin ja se auttoi minua keskittymään paremmin meditointiin. Tosin eka kerralla minulla ajatukset liittyivät lähinnä siihen, kuinka monta minuuttia 45 minuutista oli jo kulunut. Seuraavilla kerroilla keskittymiskykyni oli parantunut ja eräällä kerralla meditoidessani tuntui kuin jokin olisi sytyttänyt valot pääkoppani sisään. Valoa tuntui tulevan sisään sekä päälaelta että otsasta. Tajusin vasta myöhemmin, että kruunuchakrani ja kolmannen silmän chakrani olivat auenneet siinä istunnossa. Samalla minulle tuli uusi ennenkokematon taivaallisen rauhan tuntuma mieleeni.

Pidin mielessäni saamani vihjeet kirjan kirjoittamisesta, mutta en ollut vielä keksinyt, mistä aiheesta kirjoittaisin sen kirjan. Talvi 2013 oli pääkaupunkiseudulla hyvä hiihtotalvi ja kävin aamupäivisin hiihtämässä. Olin taas kerran lähdössä hiihtämään ja minulla oli jo monot jalassa, kun sain eteisessä mieleeni, että oliko sen päivän Hesarissa jotain kirjoittamiseen liittyvää. Palasin takasin keittiön pöydän ääreen, jossa oli lukenut sen päivän Hesaria. Avasin sen summan mutikassa ja lehti avautui sellaisen sivun kohdalla, jossa oli Helsingin yliopiston Palmenian mainos, jossa kerrottiin pian alkavasta verkkokurssista, jossa opetetaan kirjoittamaan elämänsä tarina. Kävin ensin hiihtämässä ennen kuin ilmoittauduin sille kurssille. Verkkokurssilla opetettiin mm. miettimään kaikkia lapsuuden tapahtumia ja kirjoittamaan niistä. Minulla oli sikäli otollinen tilanne, että meidän perheemme asui vuokralaisena isovanhempiemme omakotitalossa niin kauan kunnes täytin kuusi vuotta. Niinpä minun oli helppo kirjoittaa ensiksi kaikista niistä muistamistani lapsuuteni tapahtumista, jotka sijoittuivat mummolaamme. Koska niiden kirjoittaminen verkkokurssin harjoitustehtävänä sujui helposti, päätin kirjoittaa kirjan oman elämäni tarinoista. Kun vaimoni oli lähtenyt aamulla töihin, niin katsoin mihin asti olin päässyt edellisenä päivänä ja jatkoin kirjoittamista tunnin tai puolentoista tunnin verran. Kävin sen jälkeen hiihtämässä, enkä katsonut kirjoittamaani tekstiä sinä päivänä enää. Ensimmäinen kirjani Totuuden henki sisältää suku-, perhe- ja työhistoriani ja ensimmäiset kokemukseni henkimaailman ilmiöistä keväällä 2013. Kirja valmistui noin kolmessa kuukaudessa ja tekstiä tuntui syntyvän minulta vaivattomasti.

Halusin saada keväällä 2013 lisää omakohtaisia kokemuksia tietoisuuteni heräämisestä ja kävin meediolla kuuntelemassa ja tutustumassa, millaisia kokemuksia se tuo tullessaan. Ensimmäisenä paikalle ilmestyi oma äidinäitini, eli Elna-mummo. Olin pohtinut kirjaani kirjoittaessa, että pitäisikö minun kysyä reikiryhmän jäseniltä heidän henkisistä kokemuksistaan. Elna-mummon viesti oli selvä ja noudatinkin sitten sitä. Hänen viestinsä oli se, että minun kannattaa luottaa omiin kokemuksiini ja kirjoittaa niistä. Seuraava henki, joka ilmestyi paikalle, oli isäni veli Yrjö. Hän oli jatkosodan väirauhanteon jälkeisenä päivänä purkamassa suomalaisten omaa miinakenttää ja astui miinaan, jota ei ollut merkitty miinakarttaan. Yrjö ja hänen yksikkönsä keittiölotta olivat aavistaneet Yrjön kuoleman sinä aamuna. Olin jutellut monesti serkkujeni ja muiden sukulaisteni kanssa, että 19-vuotiaana kuolleella Yrjöllä jäi elämä elämättä. Yrjön viesti oli selvä ja lohduttava. Hän kertoi nimittäin, että hänellä on ollut kädet täynnä työtä henkimaailmassa siitä lähtien.

Paikalle ilmestyi myös eräs muu henki, josta meedio sanoi, ettei hän ole sukulaiseni, mutta hän haluaa käyttää tilaisuutta hyväkseen. Minä kysyin sitten, että mitä asiaa tällä hengellä on? Kyseessä oli noin 10 vuotta aiemmin kuolleen pojan henki, joka halusi kerrottavan äidilleen, että hänellä on kaikki hyvin henkimaailmassa. Koska en usko sattumiin, totesin minun tehtäväni olevan välittää tämä viesti keinolla tai toisella hänen äidilleen. Kirjoitin sitten tästä yhteydenotosta reikihoitajien Facebook-ryhmään toivoen, että joku tunnistaa tämän pojan äidin. Ei mennyt kauaakaan, kun eräs reikiryhmän mies otti yhteyttä ja kertoi, että Astro.fi -ryhmässä joku nainen oli kirjoittanut tuntevansa, että hänen 10 vuotta sitten kuollut poikansa yrittää ottaa häneen yhteyttä. Minä annoin sitten tietysti luvan välittää yhteystietoni tälle äidille. Hän oli tietysti kovin ilahtunut saadessaan minun kauttani viestin pojaltaan.

Olin ostanut vuoden 2013 alkupuolella Jon Kabat-Zinnin suomennetun kirjan Tietoinen läsnäolo. Se sisälsi muistaakseni kahdeksan harjoitusta ja kirjan mukana tuli myös cd-levy, jolla opastus näihin harjoituksiin. Pääsin kirjan ja cd-levyn avulla yhä paremmin meditatiiviseen tilaan. Kerran näin cd-levyn meditointiharjoitusta kuunnellessani sieluni silmin komean sulkapäähineen ja ajattelin sen kuuluvan intiaanihenkioppaalleni. Koska halusin tutustua paremmin tähän henkioppaaseeni, niin kysyin häneltä telepaattisesti, mikä hänen nimensä on, jotta voin puhutella häntä paremmin. Tämä henkioppaani olikin ovela veijari ja kysyikin minulta, että jos minä olisin henkiopas, niin minkä nimen minä valitsisin. Sanoin hetkeäkään miettimättä, että Viisas Karhu. En enää muista, jatkuiko se keskustelu sillä kertaa siitä eteenpäin. Jäin kuitenkin siihen käsitykseen, että tämän henkioppaani nimi oli Viisas Karhu.

Kirjoitussarjani kolmannessa osassa aiheena on henkisten kokemusten ja näkemysten jakaminen Facebookissa ja kirjoissani.